Eräkirjafilosofointia Niin&Näin-lehdessä 2008

Suomalainen eräkirjallisuus tutkimuksessa ja analysoitavana? Ainoa mieleen tuleva on Markku Variksen Ikävä erätön ilta (KSK 2003). Kirjaa on käsitellyt mm. Niin&Näin-lehden näkemyksellisessä eräkirjallisuusartikkelissaan Tere Vadén. Hän käyttää siinä materiaalinaan myös E.A. Järvisestä kirjoitettua elämäkertaa Kairanviemä (Holma ja Pyykkö, 2006):

http://netn.fi/artikkeli/metsien-moninaiskayttoa

Tiesitkö muuten, että Järvisen eräkirjaklassikko – tarkemmin sanottuna eränovellikokoelma, siis uudelleenjulkaisu – oli julkaisuvuonnaan Suomen toiseksi myydyin kirja?. Samana vuonna ilmestynyt Väinö Linnan Pohjantähden alla -teoksen kakkososa oli ykkösenä.

Muita lainauksia artikkelista:
”Eräkirjallisuus on tunnetusti pakoa, varaventtiili”. – ”Eräkirjailijamme puhuvat elävästä ongelmasta, joka ei suostu Euroopasta tuotujen poliittisten ohjelmien kehikoihin, toisin kuin esimerkiksi juuri Linnan tekstit, jotka ovat puolivalmiita hallinnollisia lyömäaseita. Tästä syystä niin Variksen kuin Holman ja Pyykönkin kirjat ovat kulttuuritekoja, jotka pöyhivät kuollutta, mutta vielä höyryävää humusta.”

Eräkirjallisuus on vivahteikas kirjallisuudenlaji, jos sitä oikein katsoo. Tästä osoituksena seuraava artikkeli retkeilykirjallisuuden ja eräkirjallisuuden eroista, jossa valottuu myös Variksen kirjan lähestymistapa:

http://www.outa.fi/joomla3/?option=com_content&view=article&id=459

Vastaavana kulttuuritekona esittelen teille käyttämäni, pienelle maaseutukirjastolle itse soveltamani kaunokirjallisuuden genrejen nelikenttäjaon, jossa näkyy selvästi eräkirjallisuudenkin olemassaolo:

https://kirjastonpiikkiin.wordpress.com/2013/11/23/pienen-kirjaston-genreniput-4/

Tästäkään ei ole dualismin murtuminen kaukana.